torstai 26. joulukuuta 2019

Välipäivien lukumaraton


Välipäivien lukumaraton 27.-29.12.

Lukeva peikko (www.lukevapeikko.com) järjestää välipäivien lukumaratonin, joka kestää normaalin 24 tunnin sijaan kaikki 3 vuorokautta eli 72 tuntia. 

Tarkoituksena siis lukea kirjoja (tai kuunnella äänikirjoja) mahdollisimman paljon annetun ajan puitteissa, ja halutessaan kertoa väliaikatietoja blogissa, instassa, twitterissä tai missä haluaakin. 

Mulla nämä kolme vuorokautta sisältää vielä viimeiset joulun sukuloinnit, pari työvuoroja ja yhden rock-konsertin, mutta ajattelin silti ehtiä maratoonaamaankin. 

Päivitän tähän viestiin, miten lukumaraton etenee. 

Lukumaratonille valitut kirjat:
Tess Gerritsen - Hahmot yössä
Peter James - Kiistaton todiste
Pauli Mustajärvi - Matkani varrelta

Tervetuloa mukaan seuraamaan! 
Ja kommentit ovat toivottu lisä yksinäiseen lukemiseen ;) 


Pe 27.12. 

Klo 00:30 / 0 sivua
Lukumaraton on käynnistetty. Muu perhe nukkuu jo, mutta taidan hetken lukea vielä ennen kuin menen itsekin nukkumaan. Taidan aloittaa Tess Gerritsenin kirjasta Hahmot yössä. Mustajärven kirjaa luen lauantaina ennen iltavuoroa ja Peter Jamesin kirjaan taidan uppoutua sunnuntaina aamuvuoron jälkeen.

Klo 11:22 / 11 sivua
Jaksoin lukea puolen yön jälkeen vain hetken. Nyt olisi aamuhommat tehty ja ehtisi reilu tunnin lukea ennen kuin lähdetään sukuloimaan. 

Klo 17:50 / 29 sivua
Sukuloimasta kotiuduttu. Nyt hetki neulomista jotta saan yhdet villasukat valmiiksi. Taidanpa kuunnella äänikirjaa sen aikaa kun BookBeatista löysin Tuija Lehtisen Kolme miestä netistä -kirjan. 



La 28.12. 

Klo 10:40/ 29 sivua ja äänikirjaa 1h 35min
Eiliseltä Costellon keikalta kotiuduttu ja hetki nukuttukin. Aika onnettomia mun lukemat sivimäärät vielä on, mutta tiesinkin tämän maratoonille lähtiessä. Mutta mulle tärkeämpää on lukemisen ilon kokeminen kuin järjetön sivujen ahmiminen. Nyt pariksi tunniksi lukemaan ennen iltavuoroa.

Klo 13:24 / 78 sivua ja äänikirjaa 1h 35min
Gerritsenin kirja imaisi niin mukaansa, että eihän sitä malta laskea käsistään. Mutta ei voi mitään, pakko lähteä iltavuoroon. Onneksi työmatkat voi hyödyntää äänikirjan parissa.


Su 29.12. 

Klo 20:05 / 78 sivua ja äänikirjaa 4h 20min
Työmatkojen äänikirjaksi valikoitui Max Mannerin K18. Olin yllättynyt siitä miten hyvä se onkaan, ja ihmettelin miten mulla on voinut mennä nämä Turkuun sijoittuvat dekkarit ihan ohi. Vareksistakin tykkään osittain juuri siksi, että ne sijoittuvat vanhoille kotikulmille.
Nyt on päivän hommat saatu tehtyä, ja aika hiljentyä glögimukin ja Gerritsenin kanssa sohvan nurkkaan.

torstai 19. joulukuuta 2019

Pauli Mustajärvi: Pate Ikurista


Pate Ikurista




Pauli Mustajärvi ja Tina Finn
Docendo, 2016
191 sivua kovakantisena
luettu kovakantisena kirjana ja kuunneltu äänikirjana BookBeatista








"Suomessa tai koko maailmassa ei ole tilaa toiselle Popedalle. Tai toiselle Pate Mustajärvelle.
Vaikka ei olisi koskaan kuunnellut Popedaa, tai rokkia, tai edes musiikkia, jokainen suomalainen tietää kuka on Pate Mustajärvi"
(Jone Nikula, TV-sarjassa Jone ja tähdet kausi 1, jakso 2/8 syyskuussa 2019)

Pate on siis todellakin ansainnut oman kirjansa. 
Pate Ikurissa -kirjassa käydään läpi Paten elämää ja värikästä uraa. Siihen on todella taitavasti tiivistetty yksiin kansiin miten nyt jo yli 40 vuotta kestänyt ura on alkanut ja mitä matkan varrella on tapahtunut teatteri- ja elokuvaesiintymisineen. Ja erityisesti mitä Pate itse ajattelee siitä, julkisuudesta ja mitä eroa on Patella ja Paulilla. 

Popedan vaiheita on kerrottu kirjoissa Ilikeesti kiitää ja Nelkytä vuotta, joten tämä Pate Ikurista käsittelee nimenomaan Popedan keulahahmoa Patea, joka on urallaan tehnyt paljon muutakin kuin kukkoillut rokkibändinsä edessä. Mies kukkoilun takana taitaa olla aika nallekarhu. 

"Miehen olemuksesta huokuu rauha, enää ei ole tarvetta jatkuvaan uhoon, rettelöintiin ja rehentelyyn. Äijämaneerit jäävät lavalle, Keikkaelämän lieveilmiöt on nähty. Ei tarvitse todistella mitään. Saavutukset puhuvat puolestaan." 
(Pate Ikurista -kirjasta)

Kirja ei mässäile juoruilla tai paljastele luurankoja Paten kaapista. Silti se pitää otteessaan.
Kirjassa on paljon kuvia Paten elämän ja uran varrelta. Lapsuuskuvia, nuoruuskuvia, Popedan keikkakuvia, CD:iden kansikuvia ja promokuvia. Jo pelkkien kuvien takia kirjaa tekee mieli selata uudelleen, uudelleen ja uudelleen. 



Tänään 20.12. ilmestyy Paten toinen kirja, Matkani varrelta. Itse tilasin sen jo ennakkoon heti kun kirja oli muutamia viikkoja sitten ennakkotilattavissa. Olen odottanut kirjaa koko syksyn, ekat vihjailut kirjasta oli Pate instatilillä jo alkusyksystä. Päätin kuitenkin olla edes vilkaisematta kirjaa vaan laitoin sen joulupakettiin. Nyt odotan joulua yhtä innokkaasti kuin omat lapseni. 



Pate Mustajärvi oli myös Helsingin kirjamessuilla promoamassa kirjaansa vuonna 2016 kun kirja oli juuri ilmestynyt. 

Ja pääsin tuolloin myös ekaan yhteiskuvaani Paten kanssa.
Useampikin yhteiskuva on tullut sen jälkeen otettua, mutta tämä ensimmäinen on tärkein jo ihan sen takia että se on ensimmäinen, mutta myös siksi että se on otettu kirjamessuilta ja kuvan otti mulle yksi ehdottomasti tärkeimmistä ihmisistä. 


Oma Popeda- ja Pate -fanitus on lähtenyt jo vajaa 20 vuotta sitten kun kuulin Suomirockin kokoelma-CD:lta Paten soolobiisin, Hei Paula. Yläasteella, kasiluokalla pidimme kevään päätteeksi levyraatia ja yksi pojista päätti tehdä opettajalle käytännön pilan ja laittoi soimaan Popedan biisin Erotomania. Ja halusin tutustua bändin muuhunkin tarjontaan; Kersantti Karoliina, Kuuma Kesä, Kakskytä centtiä, Repe ja Lissu… Popedan (jo silloin olevien) hittien lista on pitkä. Vuonna 2009 ilmestyi Popedalta Täydelliset miehet -levy, ja se oli menoa. Ja fanituksen kierrokset vain kasvavat vuosi vuodelta nyt kun olen päässyt keikkojen kiertämisen makuun. 

Popeda on kovinta rokkia ikinä. 
Mutta erityisesti Paten soolomusiikki, ja mies niiden takana on kolahtanut todella lujaa. 



perjantai 13. joulukuuta 2019

Esittelypostaus


Kuka olet? 
Olen Emmi, 32-vuotias äiti ja rouva Satakunnasta, Porin läheltä.

Perheesi?
Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä vuodesta 2010 ja naimisiin menimme elokuussa 2013. Meillä on kaksi lasta: joulukuussa 2011 syntynyt poika ja kesäkuussa 2013 syntynyt tyttö.

Mitä teet työksesi?
Koulutukseltani olen sairaanhoitaja. Olen työskennellyt vanhusten parissa lähihoitajana, sairaanhoitajana ja esimiehenä yhteensä viimeiset vajaa 15 vuotta. Marraskuussa 2019 otin uuden haasteen vastaan ja siirryin sairaanhoitajaksi lastensuojeluun.

Harrastuksesi?
Lukemisen ja kirjablogin lisäksi teen paljon käsitöitä (villasukkia, neuleita, pitsihuiveja) ja kirjoittelen perinteisiä etanapostikirjeitä.

Mitä luet? 
Olen kirjojen suhteen aika kaikkiruokainen. Dekkarit ovat ehdottomasti lempparini, mutta tykkään myös rakkausromaaneista ja elämäkerroista. Ja kaikesta muusta vastaan tulevasta kirjallisuudesta.

Milloin ja miten aloitit bloggaamisen?
Vuosi taisi olla 2014 kun äitini piti sisustusblogia ja mietin, että tykkäisin itsekin kirjoittaa minulle tärkeästä harrastuksesta - kirjoista. Alkuvuodesta 2015 tutustuin Lukutoukan kulttuuriblogin Kristaan ja innostuin kirjablogeista ihan toden teolla. Minulla on ollut Villasukkamurmelin kirjablogi jo aiemmin mutta lukujumi on vaivannut jo pitkään ja blogiin on tullut kirjoiteltua todella harvoin, joten päätin aloittaa nyt ihan alusta. Vanha blogini löytyy osoitteesta https://villasukkamurmelinkirjablogi.blogspot.com/

Mitä haluat kertoa uudesta kirjablogistasi?
Kirjoittelen erityisesti dekkareista, koska niitä tulee luettua eniten. Yritän jokaiseen postaukseen tuoda mukaan myös pienen palan itseäni, jotta opitte tuntemaan myös minut niiden takaa. Kirjoittelen myös muista kirjamaailman jutuista, kuten ensi vuoden Helmet-lukuhaasteesta ja lukumaratoneista. Ajastan postaukseni niin, että aina perjantaisin saatte uutta luettavaa.

Tervetuloa seuraani Villasukkamurmelin kirjablogiin! Toivottavasti viihdyt!