Pate Ikurista
Pauli Mustajärvi ja Tina Finn
Docendo, 2016
191 sivua kovakantisena
luettu kovakantisena kirjana ja kuunneltu äänikirjana BookBeatista
"Suomessa tai koko maailmassa ei ole tilaa toiselle Popedalle. Tai toiselle Pate Mustajärvelle.
Vaikka ei olisi koskaan kuunnellut Popedaa, tai rokkia, tai edes musiikkia, jokainen suomalainen tietää kuka on Pate Mustajärvi"
(Jone Nikula, TV-sarjassa Jone ja tähdet kausi 1, jakso 2/8 syyskuussa 2019)
Pate on siis todellakin ansainnut oman kirjansa.
Pate Ikurissa -kirjassa käydään läpi Paten elämää ja värikästä uraa. Siihen on todella taitavasti tiivistetty yksiin kansiin miten nyt jo yli 40 vuotta kestänyt ura on alkanut ja mitä matkan varrella on tapahtunut teatteri- ja elokuvaesiintymisineen. Ja erityisesti mitä Pate itse ajattelee siitä, julkisuudesta ja mitä eroa on Patella ja Paulilla.
Popedan vaiheita on kerrottu kirjoissa Ilikeesti kiitää ja Nelkytä vuotta, joten tämä Pate Ikurista käsittelee nimenomaan Popedan keulahahmoa Patea, joka on urallaan tehnyt paljon muutakin kuin kukkoillut rokkibändinsä edessä. Mies kukkoilun takana taitaa olla aika nallekarhu.
"Miehen olemuksesta huokuu rauha, enää ei ole tarvetta jatkuvaan uhoon, rettelöintiin ja rehentelyyn. Äijämaneerit jäävät lavalle, Keikkaelämän lieveilmiöt on nähty. Ei tarvitse todistella mitään. Saavutukset puhuvat puolestaan."
(Pate Ikurista -kirjasta)
Kirja ei mässäile juoruilla tai paljastele luurankoja Paten kaapista. Silti se pitää otteessaan.
Kirjassa on paljon kuvia Paten elämän ja uran varrelta. Lapsuuskuvia, nuoruuskuvia, Popedan keikkakuvia, CD:iden kansikuvia ja promokuvia. Jo pelkkien kuvien takia kirjaa tekee mieli selata uudelleen, uudelleen ja uudelleen.
Tänään 20.12. ilmestyy Paten toinen kirja, Matkani varrelta. Itse tilasin sen jo ennakkoon heti kun kirja oli muutamia viikkoja sitten ennakkotilattavissa. Olen odottanut kirjaa koko syksyn, ekat vihjailut kirjasta oli Pate instatilillä jo alkusyksystä. Päätin kuitenkin olla edes vilkaisematta kirjaa vaan laitoin sen joulupakettiin. Nyt odotan joulua yhtä innokkaasti kuin omat lapseni.
Pate Mustajärvi oli myös Helsingin kirjamessuilla promoamassa kirjaansa vuonna 2016 kun kirja oli juuri ilmestynyt.
Ja pääsin tuolloin myös ekaan yhteiskuvaani Paten kanssa.
Useampikin yhteiskuva on tullut sen jälkeen otettua, mutta tämä ensimmäinen on tärkein jo ihan sen takia että se on ensimmäinen, mutta myös siksi että se on otettu kirjamessuilta ja kuvan otti mulle yksi ehdottomasti tärkeimmistä ihmisistä.
Oma Popeda- ja Pate -fanitus on lähtenyt jo vajaa 20 vuotta sitten kun kuulin Suomirockin kokoelma-CD:lta Paten soolobiisin, Hei Paula. Yläasteella, kasiluokalla pidimme kevään päätteeksi levyraatia ja yksi pojista päätti tehdä opettajalle käytännön pilan ja laittoi soimaan Popedan biisin Erotomania. Ja halusin tutustua bändin muuhunkin tarjontaan; Kersantti Karoliina, Kuuma Kesä, Kakskytä centtiä, Repe ja Lissu… Popedan (jo silloin olevien) hittien lista on pitkä. Vuonna 2009 ilmestyi Popedalta Täydelliset miehet -levy, ja se oli menoa. Ja fanituksen kierrokset vain kasvavat vuosi vuodelta nyt kun olen päässyt keikkojen kiertämisen makuun.
Popeda on kovinta rokkia ikinä.
Mutta erityisesti Paten soolomusiikki, ja mies niiden takana on kolahtanut todella lujaa.
